Tue kotimaista, osta laatua!

Postaus on tehty yhteistyössä Sarah Designin kanssa! Kuvissa näkyviä vaatteita on saatu bloginäkyvyyttä vastaan.


Kotimaisuus on yksi iso plussa jota itse haluan tukea. Itse ostan paljon lapsille suomalaisilta merkeiltä vaatteita. Omasta mielestäni kotimaisesta ja laadukkaasta vaatteesta voi maksaa enemmän, kuin epäeettisesti kurjissa oloissa valmistetusta, sekä huonolaatuisesta ketjuliikkeen vaatteesta.

Monet eivät välttämättä ostaessaan ajattele, että missä vaate on valmistettu, minkälaisissa olosuhteissa ja minkälaisista materiaaleista. Eikä kotimaisuus aina tietenkään tarkoita, että vaatteet ovat varmasti laadukkaita. Nämä kuitenkin vaikuttavat hyvin kestäviltä!

Pipo ja Housut - Sarah Design
Takki - Mini Rodini

Sarah Designin kaikki tuotteet suunnitellaan, valmistetaan ja viimeistellään Kuopiossa. Heidän kankaitaan tulee sekä Suomesta, että Baltian alueelta.

Housut ja paita saatu Sarah Design.
Valikoimasta löytyy ihanan simppeleitä yksivärisiä vaatteita, joita on helppo yhdistellä kaiken kanssa. Lisäksi valikoimassa on värikkäitä kuoseja, jotta värimaailma ei olisi liian yksinkertaista. Itse tykkään yhdistellä paljon yksivärisiä legsuja, kuosillisiin yläosiin tai toisinpäin. 

Ihmisille jotka tykkäävät ommella löytyy monenlaisia kankaita. Äidilleni vihjasinkin Sarah Designista jokin aikaa sitten, jonka jälkeen hän tilasi kangasta ja ompeli siitä itselleen paidan. Sarah Designin voitte löytää ennen joulua Pop Upeista Nivalasta, Kuopiosta sekä Jyväskylästä.


Kuopuksemme käyttää pääosin 86/92 kokoja, mutta nämä hänen päällään olevat vaatteet ovat kokoa 80/86 ja juuri sopivat. Itseasiassa baggyt mahtuvat vaikka tyttö kasvaisikin vielä. Kuvissa lahkeen resori on käännetty kaksinkerroin. 


Josefiinalle saatiin värikäs Kukkatunika. Itse ensimmäisenä ajattelin "apua, osaankohan pitää tätä edes lapsella". Kuitenkin kun tunika oli Josefiinan päällä, tykästyin malliin ja onhan se vielä kivan näköinenkin. Lisäksi Josefiinalla päällä olevat legginsit ovat ihanan tuntuista materiaalia, kapeat ja kuitenkin venyvät.


Vinkkinä kaikille lukijoille, että nyt olis meneillään arvonta instagramin puolella. Voit voittaa samanlaisen pipon, mikä Vanessalla on kuvissa päässä.
Mut löytää nimimerkillä: meltzuggero. Osallistumisaikaa on 20.11. klo 21 asti! 

Minkälaiset joulukortit vuonna 2017?


Joulukuu lähestyy hirmuista vauhtia! Heti joulukuun alussa saakin laittaa taas joulukortteja postiin, jotta ne ehtii perille ennen aattoa. Meillä on muutamia kuvia otettu jo, hyvin samaisella tyylillä kuin edeltävänä jouluna.


Tänään meillä yritettiin saada jonkinlaiset joulukorttikuvat tytöistä. Sanotaanko nyt vaikka niin, että varmaan uusitaan kuvaushetki vielä ennen korttejen tilausta. Ei välttämättä siis oteta uusia erilaisia kuvia, jos näiden joukosta löytyy joku tarpeeksi hyvä. Pitää rauhassa katsoa kuvat läpi.


Ihan hauskoja jouluisia kuvia saatiin kuitenkin räpsittyä, vaikka tytöt eivät halunneet tehdä yhteistyötä kanssani. Omasta mielestä ulkona otetut joulukorttikuvat olisivat aivan superihania! Mutta koska ei ole lunta tai tarpeeksi lämpöisiä kuviin sopivia vaatteita - tyydytään sisällä otettuihin kuviin.


Tytöt rakasti näitä värillisiä jouluvaloja.  Vanessa kietoutui kokonaan niihin. Tänä jouluna ei tarvita kuusta, kun lapsi hoitaa sen homman. Vitsi vitsinä. Pian saa ostaa tai tehdä joulukalenteritkin tytöille. Ai että, tykkään niin paljon kun joulu tekee tuloaan!

Parisuhteelle täytyy myös antaa aikaa!


Lapsiperhearki on usein kiireistä ja parisuhde saattaa jäädä hieman sivuun. Toisen muistaminen, hellät kosketukset, yhteinen aika, halit ja muut kivat jutut pitäisi muistaa. Lapsiperheessä kuitenkaan ei ole rajattomasti yhteistä aikaa - lapsivapaasta puhumattakaan.


Meillä on nyt ollut yllättävän paljon lapsivapaata. Pari viikkoa sitten molemmat tytöt olivat yhdessä ensimmäistä kertaa yökylässä. 
Itse stressasin vähän että pärjääkö Vansu ilman äidin läheisyyttä ja tissimaitoa, mutta hienosti oli mennyt! Itse pääsin pitkästä aikaa juhlimaan ja no, se meni vähän överiksi.


Nyt viime perjantaina sain viedä tytöt jälleen yöksi hoitoon. Meillä oli suunnitelmissa viettää parisuhdeaikaa, jossa onnistuttiin täysin. Kävimme amarillossa syömässä kunnolla ja ihan rauhassa, jonka jälkeen siirryimme jatkamaan iltaa Ravintola Tulisuudelman tiloihin. Voin sanoa, että oli kyllä ihanan rentouttava ilta ja mikä parasta - aamulla oli hyvä olo!


Muistakaa kaikki pienten lapsien vanhemmat ottaa aikaa myös itsellenne ja parisuhteelle! :)

Ihana ja pelottava lumi!

Eilen satoi ensilumi maahan! Aamulla itse katsoin vähän kauhistuneena pihalle, lunta ja märkää. Itse en tykkää lumesta kovinkaan paljoa. En varsinkaan jos on nollakeli tai aste plussaa, jolloin lumi muuttuu äkkiä loskaksi. Eilinen pysyteltiin visusti tyttöjen kanssa sisällä ja ihasteltiin maassa olevaa valkoista ihmettä.


Tänään aamulla heräsin ja katsoin paljonko ulkona on lämmintä. Mittari näytti, että vähän ollaan pakkasen puolella. Jes! Lupasin tytöille, että kun aamupala on syöty niin voidaan lähteä ulos. Ajatus lumisesta maasta, leikkipuistosta ja kivasta aamupäivästä.. Noh, ei mennyt suunnitelmien mukaisesti.


Pääsimme ovesta ulos ja Vanessa astui katoksesta lumeen. Epäileväinen katse ja äkkiä pari askelta taaksepäin. Kannustin lasta tulemaan äidin perässä vaikka lumi olikin hieman pelottavaa hänen mielestä. Hyvin äkkiä Vanessa uskaltautui ottamaan muutaman askeleen eteenpäin ja pian oltiinkin jo leikkipuistossa.

Puistossa ei kuitenkaan hirmuisen kauaa ehditty olemaan, kun molemmat tytöt halusivat kotiin. Isompi seisoi rattaiden vieressä ja ilmaisi haluavansa istumaan niihin. Pienempi itki pelokkaana, ei uskaltanut kävellä eteenpäin ja halusi syliin. 
Oli meillä kuitenkin hetki ihan kivaakin ja molemmat lapset kävelivät ihmeissään.


Viime talvena Josefiina vietti päiväkodissa paljon aikaa ulkona. Vanessalle lumi on vähän uudempi juttu, mutta ehkä hän vielä tottuu siihen? Mikäli ei, niin sitten vietetään koko talvi neljän seinän sisällä vain ikkunasta ulos katsellen. No ei sentään, vitsivitsinä! 


Lumi tuo kyllä ihanasti valoa ulos, eikä ole niin synkkää ja pimeää.

Helppo ja nopea aamupala

Monet valmistaa lapsilleen banaanilettuja tai keittelee joka aamu kaurapuuroa. Itse oon vähän laiska äiti ja meillä on todella harvoin oikein itse keitettyä puuroa. Aamupalana toimii hyvin vaikka leipä tai murot. Myös tämän mustikkapannarin voi tehdä jo illalla valmiiksi seuraavaa aamua varten.

Viimeaikoina oon aika usein tehnyt mustikkapannaria. Ihana mummoni antaa meille marjoja aina kun käy kylässä ja mustikoita oon muuten huono syömään, oikeastaan en pidä erityisesti mustikoista. Tässä muodossa ne kelpaavat jopa minulle. 


Äärimmäisen helppo tekovaihe, jonka jälkeen saa vain unohtaa pannarin uuniin. Tämän voi tehdä joko sokerilla tai sokerittomana, ihan kuinka itse haluaa.
Eilen syötiin iltapalana kyseistä herkkua ja siitä riittää vielä helposti tämän päivän välipalalle. 

Jos joku lukijoista haluaa kokeilla tehdä, niin tässä olis ohje! Itse olen myös tehnyt vadelmalla tätä ja se oli oikein maukasta myös.

3 kananmunaa
6dl maitoa
1 rkl sokeria
3dl vehnäjauhoja
Puol desiä sulatettua voita
1tl suolaa
200g mustikoita

Riko munien rakenne kulhossa. Lisää joukkoon maito, jauhot, 1 rkl sokeria, suola ja rasva. Anna turvota n. 30 min.

Lisää mustikat ja 1/2 dl sokeria. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Kypsennä 200 asteessa uunin alaosassa n. 40 min, huomaat kun on valmista.
Pannarin kanssa sopii hyvin vaikkapa vaniljajäätelö :)

Kuinka karu some on?

Onko moni ajatellut asiaa, että miten sosiaalisessa mediassa voi asiat muuttua. Yks kirjoittaa tekstiä, jonka lukija voi tulkita ihan toisella tavalla. Asiaa voi ajatella moneltakin eri kantilta.

Yks hehkuttaa jotakin uutta hankintaa ja toinen tulee sanomaan jotakin poikkipuoleista. Yks kirjottaa vähän pilke silmäkulmassa jonkun lauseen ja jengi vetää aivosolunsa siitä solmuun, ajatellen että onpas tyhmästi kirjoitettu. Mitä sitä uskaltaa sanoa ja kuinka tarkkaan kannattaa miettiä mitä kirjoittaa?

Itselleni yksi henkireikä on tämä blogi, tänne kirjoitan syvempiä ajatuksia tai ihan vaan arkisia postauksia. Joskus mietin ajan kanssa voiko jonkun tekstin julkaista, joskus saan postauksen kuvineen valmiiksi puolessa tunnissa ja julkaisen sen heti. Osa teksteistä on aika henkilökohtaisia, osassa halutaan antaa muille ihmisille jonkinlaista mietittävää ja osassa teksteistä on vaan arkista höpinää.


Usein isoissa ryhmissä facebookissa joku ymmärtää väärin. Kommentti voi kertoa melkein mistä tahansa, niin siitä voi nousta isokin paskamyrsky (kuten somessa puhutaan). Joukkolynkkausta myös näkee usein.
Entä kun jonkun toisen mielipide eroaa sadan muun mielipiteestä, sitä joutuu perustelemaan ja kaupanpäälliseksi voi saada ihmiset puhumaan ties mitä ilkeästi. Tähän ilmiöön törmää yllättävän usein useissa ryhmissä.

Eikö jokainen ihminen saisi vapaasti sanoa mielipiteensä, ei jokainen voi olla täysin samaa mieltä kaikista asioista. Yleensä äidit on yks pahimmista tässäkin asiassa. 

Useilla äiti-ihmisillä on joku pakonomainen tarve nostaa itsensä jalustalle ja olla parempia kuin toisten? Kaikki äidit on samalla viivalla, kukaan ei oo parempi kuin toinen tai ainakaan sitä ei voi vertailla. Jos et vielä oo kurkannut vanhaa postausta niin tästä pääsee lukemaan : äitien hävyttömyys.

Tälläisiä pohdintoja tänään, jokaisen kannattaa muistaa että sananvapaus ja huumorintaju olis aika hyviä avainsanoja. Jos vetää herneen nekkuun eriävästä mielipiteestä niin ehkä kannattaa poistua somesta?

Pelkkää nakkia ja ranskalaisia?

Postauksessa näkyvät aterimet + lautanen on saatu yhteistyönä Lastentarvike Vauvakeidas Oy:ltä.

Makaronilaatikko,nakkikastike ja peruna, kanapasta, kanakastike... Aina vaan samaa tai hyvin samankaltaisia ruokia.


Kuulostaako tutulta? Nyt sai tälle äidille riittää. Oon kyllästyny syömään ruokia jotka ei maistu enään miltään. Oon vaan syönyt jotakin pysyäkseni elossa. Nyt ajattelin tsempata ruuanlaiton suhteen!


Meillä on todella usein pastaa. Siihen on vain ja ainoastaan yksi syy. Josefiina rakastaa syödä sitä! Vanessalle myös kelpaa pasta ja hän on vähän huono syömään ihan samalla tavalla kuin Josefiinakin pienempänä. Nykyään Josefiinalle toki kelpaa melkein kaikki ruuat, joten hänelle on helppo tarjota lähes mitä tahansa.

Perinteisen makaronilaatikon sijaan tehtiin hiljattain kasvispihvejä. Ensimmäistä kertaa sain ajatuksen, että haluan jotain erilaista. Ei jauhelihaa, eikä ainakaan kanaa. Sitten päässä välähti ja pyysin kaveriltani parhaiden kasvispihvien ohjeen.


Haastavinta meidän tilanteessa on se, että taloudessamme ei syödä sipulia. Kasvispihveihin todella usein tulee sipulia jossakin muodossa, joten en jaksanut googletella löytyisikö joku ohje. Teimme fetalla maustettuja porkkana-kesäkurpitsapihvejä! Pakko sanoa, että onnistui paremmin kuin hyvin ja kaikille maistui.


Täytyy pitää huoli siitä, ettei kumpikaan lapsista tule sanomaan lähiaikoina "aina samaa ruokaa", eli nyt on tsempattava ruuanlaiton suhteen ja tehtävä täysin uudenlaisia ruokia meidänkin keittiössä. Kuvissa näkyvä huippukätevä lautanen ja aterimet on tosiaan saatu bloginäkyvyyttä vastaan Lastentarvikeliike Vauvakeidas Oy:ltä. Voin suositella muille myös näitä, sillä meillä ainakin molemmat tytöt tykkää syödä näillä!

Ohje vielä lopuksi jos joku muukin haluaa kokeilla! Me tehtiin tää tuplana ja syödään kolmen päivän ajan samaa ruokaa kerran päivässä.

3dl raastettua porkkanaa
2dl raastettua kesäkurpitsaa
2 kananmunaa
1dl vehnäjauhoja
0,5dl ruokakermaa
100g murennettua fetajuustoa
Mustapippuria
Suolaa
Paprikajauhetta

Yhdistä porkkana- ja kesäkurpitsaraasteet. Lisää muut aineet ja anna turvota 10 minuuttia. Paista pihvit ohukaispannussa tai paistinpannulla. Paistoajasta sen verran, että huomaat kyllä kun on valmista!

Tue kotimaista, osta laatua!

Postaus on tehty yhteistyössä Sarah Designin kanssa! Kuvissa näkyviä vaatteita on saatu bloginäkyvyyttä vastaan. Kotimaisuus on yksi...